Uskonto Neuvostoliitossa

Tämä artikkeli käsittelee uskontoa Neuvostoliitossa eli noin vuosina 1922–1991.

Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton johtaja V. I. Lenin erotti kirkon valtiosta ja koulun kirkosta. Perustuslailla säädettiin, että maassa vallitsee uskonnonvapaus ja ateistisen propagandan vapaus.^[1]

Neuvostoliitossa uskontokuntien kannattajamääriä ei tilastoitu, mutta ylivoimaisesti suurin uskonto oli ortodoksinen kirkko. Suurin osa isovenäläisistä oli ortodokseja, mutta aivan maan länsiosissa asui myös katolisia, etenkin Liettuassa ja Ukrainassa. Toiseksi suurin uskontokunta oli islam, jonka kannattajia oli varsinkin Turkestanin alueen neuvostotasavalloissa, Kaukasiassa ja myös Tatarstanin autonomisessa tasavallassa. Neuvostoliiton alueella oli myös muihin kristillisiin kirkkoihin kuuluvia henkilöitä kuten luterilaisia, joita oli lähinnä Virossa ja Latviassa sekä Inkerinmaalla^[1].

1. ↑ ^{a b} Kalintšuk, Oleg & Hiltunen, Rudolf (toim.): Neuvostoliitto. Vastauksia suomalaisten kysymyksiin. (Sovetskij sojuz. Otvetšaen na voprosy finnov.) Suomalaisen laitoksen toimitus: Matti Pykälä. Suomennos: Ulla-Liisa Heino ym. Helsinki: Suomi-Neuvostoliitto -seura, 1973.